10/98 Pesäluettelon laatiminen

1 Johdanto

Konkurssisäännön 50 § 2 momentin mukaan väliaikaisen pesänhoitajan tulee ottaa pesän asiakirjat ja omaisuus hoitoonsa, laatia luettelo pesän varoista ja veloista sekä ryhtyä muihin tehtävän edellyttämiin toimenpiteisiin.

Pesäluettelo on selvitys velallisella konkurssihetkellä olevista varoista arvostettuna siihen luovutushintaan, joka siitä konkurssirealisaatiossa todennäköisesti tulee kertymään sekä konkurssivelallisella olevista veloista ja vastuista. Pesäluettelon laatimisesta ei käytännön tilanteiden vaihtelevuuden vuoksi ole annettavissa täysin kattavia ohjeita, joten seuraavassa on tarkasteltu lähinnä eräitä pesäluettelon laatimisen lähtökohtia ja pääperiaatteita. Kunkin konkurssipesän erityispiirteet saattavat tapauksittain antaa aihetta poiketa suosituksesta. Tämä suositus täydentää lisäksi joiltakin osin väliaikaisen pesänhoitajan selvityksestä annettu suositusta 9/6.4.1998.

Konkurssisäännön 15 § 1 momentin mukaan velallisen on valallaan vahvistettava, että pesäluetteloon on oikein merkitty kaikki konkurssipesän varat ja velat. Jos pesänhoitajan laatima pesäluettelo ei velallisen käsityksen mukaan ole kaikilta osin oikea, hänellä on pesäluetteloa tuomioistuimessa vahvistaessaan oikeus tehdä siihen varaumia. Väliaikaisen pesänhoitajan tulee aina ilmoittaa velalliselle tästä mahdollisuudesta, sillä vastuu pesäluettelon tietojen paikkansa pitävyydestä on velallisella. Velalliselle on myös varattava pesäluetteloon tutustumiseksi kohtuullinen aika ennen velkojainkuulustelua.

Olennaista pesäluettelon laatimisessa on riittävä yksilöinti ja varojen arvostaminen todennäköiseen luovutushintaan, jotta konkurssipesän taloudellisesta tilanteesta saadaan luotettava selvyys. Konkurssipesän riidattomien varojen määrällä ja niiden realisointikelpoisuudella on merkitystä velkojille erityisesti silloin, kun velkojat harkitsevat konkurssikustannusten vastattavaksi ottamista konkurssin raukeamisen välttämiseksi.

2 Pesäluettelon laatimisen aikataulu

Väliaikaisen pesänhoitajan on ryhdyttävä pesäluettelon laatimiseen välittömästi, kun velallinen on asetettu konkurssiin. Luettelon on erityisesti raukeavissa ja lähellä raukeamisrajaa olevissa konkurssipesissä valmistuttava hyvissä ajoin ennen velkojainkuulustelua, jotta velkojilla on riittävästi aikaa (normaalisti vähintään kaksi työpäivää) harkita konkurssikustannuksista vastattavaksi ottamista. Tässä tarkoituksessa väliaikaisen pesänhoitajan tulee toimittaa myös konkurssisäännön 50 b §:ssä tarkoitettu selvityksensä sitä pyytäville velkojille ja esitutkintaviranomaisille sekä joka tapauksessa tuomioistuimelle, syyttäjälle ja konkurssiasiamiehelle tuomioistuimen määräämänä ajankohtana ennen velkojainkuulustelua. Väliaikaisen pesänhoitajan selvitystä on käsitelty tarkemmin konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksessa 9/6.4.1998. Pesänhoitaja voi veloittaa tavanomaisten asiakirjojen toimittamiskulut konkurssipesän varoista. Jos kuitenkin pyydetty asiakirjamateriaali on poikkeuksellisen laaja tai jos velkojalle joudutaan toimittamaan asiakirjoja toistamiseen, kulut voidaan veloittaa asiakirjoja pyytäneeltä velkojalta.

Muun muassa tavanomaista suuremmassa konkurssipesässä tai konkurssivelallisen niskoitellessa pesäluettelon laatiminen ei aina onnistu käräjäoikeuden asettamassa määräajassa. Väliaikaisen pesänhoitajan on tällöin pyydettävä konkurssiasian lykkäämistä jatkettuun velkojainkuulusteluun. Lykkäystä pyytäessään pesänhoitajan on selvitettävä käräjäoikeudelle syyt lykkäyksen välttämättömyydelle ja oma arvionsa riittävästä ajasta pesäluettelon ja väliaikaisen pesänhoitajan selvityksen laatimiseksi.

3 Pesäluettelotietojen yksilöinti

Pesäluettelotiedot on ryhmiteltävä konkurssivelallisen varoihin ja velkoihin. Varat ja velat on lisäksi kunkin yksittäisen konkurssipesän ominaispiirteiden mukaisesti ryhmiteltävä asianmukaisiin kokonaisuuksiin. Pesäluettelon laatimisen lähtökohtana on käytettävä kirjanpitovelvollisen velallisen kirjanpitoa, jos sitä voidaan pitää luotettavana. Merkittävät poikkeamat kirjanpidon ja pesäluettelon mukaisten vara- ja velkaerien välillä on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä väliaikaisen pesänhoitajan selvityksessä.

Pesäluettelo on laadittava konkurssin alkamishetken mukaisesta tilanteesta. Käräjäoikeus tekee asettamispäätöksen minuutin tarkkuudella, joten rajatapauksissa omaisuuserän merkitseminen pesäluetteloon on ratkaistava sen mukaan, onko se siirtynyt konkurssivelallisen omistukseen ennen asettamisen kellonlyömää vai sen jälkeen. Rajatapauksissa kellonajat onkin perusteltua merkitä pesäluettelossa näkyviin asian selventämiseksi.

Pesäluettelosta on käytävä ilmi konkurssivelallisen takaus- ja muut vastuut sekä velallisen antamat pantit. Vastuista on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava pesäluettelossa kenelle ja minkä saatavien vakuudeksi omaisuuserä on pantattu. Omaisuuseriä koskevat vastuut voidaan pesäluettelossa merkitä joko kunkin omaisuuserän kohdalle pesäluettelossa tai vaihtoehtoisesti omaksi ryhmäkseen.

3.1 Varojen ryhmittely ja arvostaminen

3.1.1 Inventaario

Konkurssivelallisen omaisuus on inventoitava mahdollisimman pian asettamispäätöksen jälkeen. Pesänhoitajan on harkittava kulloinkin tarkoituksenmukaisin tapa inventaarion tekemiseksi ja annettava yksityiskohtaiset ohjeet sen tekijälle. Inventaario on yleensä syytä teettää velallisen henkilökunnalla näiden työsuhteiden irtisanomisaikana tai pesänhoitajan omasta toimesta. Inventaarion laatimisessa ei yleensä tule käyttää sellaista ulkopuolista ammattimaista realisointia suorittavaa tahoa, joka tulee pesänhoitajan toimeksiannosta huolehtimaan myös omaisuuden realisoinnista. Inventaarion tekemistä ei tule myöskään antaa yksin velallisen itsensä tehtäväksi. Inventaariosta tulee laatia riittävän yksityiskohtainen luettelo, jonka sivut numeroidaan ja jokaisen sivun allekirjoittaa sen laatija. Listaan on merkittävä tarkoituksenmukaisella tavalla omaisuuden sijaintipaikka (toimipaikka, rakennus, huone, kerros tms.).

3.1.2 Käyttöomaisuus

Velallisella oleva eri toimipaikoissa sijaitseva käyttöomaisuus voidaan ryhmitellä sijaintipaikan mukaisesti ja rakennus- tai huonekohtaisesti tai muutoin tarkoituksenmukaisesti siten, että omaisuus on helposti löydettävissä ja realisointikirjanpito vaivatta laadittavissa.

Velallisella konkurssihetkellä oleva käyttöomaisuus tulee arvostaa todennäköiseen luovutushintaan. Hinnan määräytymisperuste on tapauksittain syytä kirjata erikseen. Omaisuuden luovutushinta osoittautuu usein muuksi kuin velallinen itse sen arvioi. Hyvän pesänhoitotavan mukaista on, että pesänhoitaja pyrkii velallisen ja tarvittaessa ulkopuolisten asiantuntijoiden avulla selvittämään omaisuuden todennäköisen luovutushinnan. Asiantuntijan käyttäminen on perusteltua ainakin silloin, jos pesässä on laadultaan erikoista omaisuutta. Jos on kuitenkin ilmeistä, että omaisuuserän arvo on vähäinen, ei asiantuntija-arvion hankkimiseen ole syytä. Pantattujen omaisuuserien arvioiminen ulkopuolisen toimesta ei ole perusteltua silloin, kun on todennäköistä, ettei kohteesta tule kertymään pesään varoja panttivelkojan saatavan kattamisen jälkeen.

Velallisen omistamat osakkeet ja osuudet on yksilöitävä ja arvostettava todennäköiseen luovutushintaan. Noteeratut osakkeet arvostetaan konkurssin alkamispäivän ostokurssiin.

Jos velallisen käyttöomaisuudesta on jo annettu ostotarjous, siitä on mainittava väliaikaisen pesänhoitajan selvityksessä.

Pesäluetteloon voidaan poikkeuksellisesti merkitä varojen todennäköisen luovutushinnan lisäksi myös kirjanpitoarvo. Pesäluettelon luettavuuden ja selkeyden varmistamiseksi kirjanpitoarvo voidaan tällöin merkitä esimerkiksi sulkeisiin tai alaviitteeseen. Jos velallisen kirjanpitoa voidaan pitää luotettavana, pesäluetteloarvoina voidaan joissakin poikkeuksellisissa tapauksissa (mahdollisesti yksittäisiä erikseen arvioitavia omaisuuseriä lukuun ottamatta) käyttää kirjanpidon arvoja. Tällöin arviointiperusteesta ja sen käyttämisen erityisperusteluista on mainittava luettelossa. Tämä soveltuu lähinnä tavanomaista suurempiin konkurssipesiin ja tilanteisiin, joissa pesänhoitajalla ei poikkeuksellisesti ole mahdollisuutta luotettavasti selvittää varojen todennäköistä luovutushintaa.

Jos konkurssivelallisella on osamaksulla tai omistuksenpidätysehdoin ostettuja omaisuuseriä, pesäluetteloon on merkittävä nämä omaisuuserät omaksi ryhmäkseen tai muutoin ilmaisten selvästi, että omistusoikeus näihin ei vielä ole siirtynyt konkurssivelalliselle. Tällaisten esineiden arvoksi voidaan merkitä pesäluetteloon nettoarvo, joka saadaan vähentämällä omaisuusesineen käyvästä arvosta siihen kohdistuva velkaosuus. Jos pesäluettelossa kuitenkin käytetään tällaisesta esineestä käypää arvoa, pesänhoitajan on selvästi erikseen mainittava siihen kohdistuvan osamaksuvelan määrä. Väliaikaisen pesänhoitajan on selvityksessään tarvittaessa selostettava pesäluettelossa käytettyä merkitsemistapaa. Jos pesänhoitajalla on näkemys omistuksenpidätysehdon pätevyydestä, on siitäkin mainittava selvityksessä.

Velallisen omistamien kiinnitettyjen kiinteistöjen osalta pesäluettelosta on voitava selvästi nähdä kiinteistön käypä arvo ja sitä rasittavien kiinnitysten ja muiden lakisääteisten rasitteiden määrä. Hyvän pesänhoitotavan mukaista on merkitä pesäluetteloon myös tiedossa olevat kiinnitysten haltijat.

3.1.3 Vaihto-omaisuus

Pesäluetteloon merkittävää velallisen vaihto-omaisuutta ovat muun muassa tuotteet, puolivalmisteet ja raaka-aineet, jotka on ryhmiteltävä omiksi luetteloikseen. Konkurssivelallisen varastossa olevat tuotteet arvostetaan niiden todennäköiseen luovutushintaan. Puolivalmisteiden ja raaka-aineiden arvostaminen saattaa käytännössä osoittautua hankalaksi, jos pesäluetteloa laadittaessa ei vielä ole varmuutta siitä, saadaanko ne valmistettua valmiiksi tuotteiksi ja myytyä pesän toimesta käypään hintaan. Omaisuuden arvoksi on pesäluetteloon merkittävä se arvo, joka puolivalmisteilla ja raaka-aineilla konkurssihetkellä on. Pesänhoita-jan on selvityksessään arvioitava, olisiko omaisuudesta mahdollisesti saatavissa parempi nettotulos siinä tapauksessa, että konkurssipesä valmistaa aineet valmiiksi tuotteiksi.

Muilta osin edellä todetut käyttöomaisuutta koskevat pääsäännöt pesäluetteloon merkittävistä arvoista soveltuvat myös konkurssivelallisen vaihto-omaisuuteen.

3.1.4 Rahoitusomaisuus

Pesäluetteloon merkittävä konkurssivelallisen rahoitusomaisuus muodostuu käteiskassasta, pankkitileillä olevista varoista ja muista konkurssivelallisen saamisista.

Käteiskassan laskeminen on tehtävä heti konkurssiin asettamisen jälkeen. Pesäluetteloon on merkittävä käteiskassan todellinen määrä.

Pesänhoitajan on selvityksessään todettava, täsmäävätkö kirjanpitovelvollisen konkurssivelallisen kassatilin saldo ja pesässä todellisuudessa olevan kassan määrä. Selvityksessä on todettava mahdollisesti jo tiedossa olevat syyt erotukselle. Jos määrät eivät täsmää, pesänhoitajan on selvitettävä, onko kassasta mahdollisesti puuttuva osuus merkittävä pesäluetteloon konkurssivelallisen saatavaksi toimitusjohtajalta tai muulta kassasta vastaavalta henkilöltä.

Rahoitusomaisuudeksi merkittävistä tili-, laina- ja muista saamisista on pesäluetteloon merkittävä velallisen nimi, postiosoite ja saatavan määrä alkamishetken mukaisina.

Velallisen pankkisaamiset on merkittävä pesäluetteloon asettamispäivän saldojen mukaisesti riippumatta pankilla mahdollisesti olevasta vastasaamisten kuittausoikeudesta. Kuittausoikeudesta tulee tehdä huomautus pesäluetteloon esimerkiksi omaksi sarakkeekseen siten, että heti havaitaan todellisten pesään kuuluvien varojen määrä.

Jos pesäluetteloa laadittaessa on jo tiedossa, että saaminen on epävarma tai riitainen, siitä on mainittava pesäluettelossa (riitaisuuden peruste, velallisen maksukyky tms. pesänhoitajan tietoon tullut kertymän kannalta merkityksellinen seikka).

Pesäluetteloon on selvästi merkittävä saatavista konkurssivelalliselle annetut vakuudet ja tarvittaessa liitettävä jäljennökset velkakirjoista tai muista saamistodisteista pesäluetteloon. Tavanomaista suuremmissa konkurssipesissä pesäluettelon liitteet on koottava omaksi kansiokseen tai muuten tarkoituksenmukaisesti.

3.1.5 Muut varat

Pesäluetteloon tulee merkitä myös sellaiset velallisen varat, jotka eivät välttämättä näy kirjanpidosta, kuten tavaramerkki, patentti tai patentoimatonkin dokumentoitu valmistusmenetelmä tai muu tietotaito, joka todennäköisesti tulee kerryttämään realisoinnissa varoja pesään. Tällaiset varat on arvostettava todennäköiseen luovutushintaan.

Pesäluetteloon merkittäviä konkurssivelallisen muita varoja voivat olla esimerkiksi

  • yksityisen elinkeinonharjoittajan yksityisomaisuus (poislukien ulosmittauskelvottomat varat)
  • konkurssivelallisen palkka- tai eläketulosaatava siltä osin, kuin se voidaan ulosmitata
  • velalliselle kuuluva osuus kuolinpesään
  • vakuutussopimusten mukaiset takaisinostoarvot (esim. henki- tai ns. johtajavakuutus).

3.2 Velat

Pesäluetteloon on konkurssivelallisen veloiksi merkittävä vain ne velat, joiden oikeudellinen peruste on syntynyt ennen konkurssiin asettamista.

Velallisella konkurssiin asettamishetkellä olevat velat on ryhmiteltävä tarkoituksenmukaisiksi kokonaisuuksiksi kunkin konkurssivelallisen ominaispiirteiden mukaisesti. Kirjanpitovelvollisen velallisen konkurssissa on perusteltua noudattaa taseen kaavaa. Ryhmittelynä voidaan myös käyttää esim. jakoa palkka-, rahoituslaitos-, vakuutusmaksu-, vero-, vuokra-, tili- ja muihin velkoihin.

Pesäluetteloon on merkittävä velkojan nimi, postiosoite ja velan määrä konkurssihetkellä. Ulkomaan valuutan määräiset velat on merkittävä pesäluetteloon Suomen rahassa velkakirjalain 7 §:n säännökset huomioon ottaen.

Yleensä pesäluetteloon ei ole tarkoituksenmukaista laskea velkojen korkoja, sillä ne tarkentuvat lopullisesti vasta konkurssivalvonnassa. Pesäluettelossa on kuitenkin syytä erikseen mainita, jos on tiedossa pesän varoihin nähden huomattavia korkovelkoja.

Pesänhoitajan tulee varmistaa velallisen ilmoittamien suurimpien velkojen saldo ja erityisestä syystä muidenkin velkojen saldot silloin, jos velallisen antaman tiedon oikeellisuutta on aihetta epäillä. Pesänhoitajan on myös syytä tarkistaa kirjanpidosta kenties ilmenemättömien todennäköisten velkojen määrä suoraan velkojilta. Näitä ovat käytännössä vakuutusmaksu-, vero- ja vastaavat velkaerät.

Velkojalla saatavastaan mahdollisesti oleva vakuus tai kuitattavissa oleva vastasaatava on merkittävä pesäluetteloon. Erityisesti on tältä osin huolehdittava siitä, ettei vastuueriä merkitä kahteen kertaan, sekä varojen vähennykseksi että velkaeräksi.

Konkurssia edeltäneen yrityssaneerausmenettelyn aikana syntyneet velat tulee merkitä pesäluetteloon omaksi ryhmäkseen 1.1.1999 voimaan tulevan yrityksen saneerauksesta annetun lain muutoksen mukaisesti. Yrityssaneerauslain 32 § 2 momentin mukaan saneerausmenettelyn aikana syntyneet velat eivät konkurssissa ole enää massavelkojen asemassa, vaan ne saavat valvottavina velkoina suorituksen parhaalla etuoikeudella velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettujen pantti- ja pidätysoikeudella turvattujen saatavien jälkeen.

Yrityssaneerauslain 87 § 5 momentin mukaisesti selvittäjän ja valvojan palkkio tai kustannusten korvaus on maksettava konkurssipesän varoista ennen saneerausmenettelyn aikana syntyneitä velkoja, joten nämä erät on myös merkittävä pesäluettelossa selkeästi omaksi ryhmäkseen.

4 Pesänhoitajan arvio jako-osuuksista

Velkojille todennäköisesti kertyvän jako-osuuden ennakoimiseksi pesänhoitajan tulee laatia pesäluetteloon oma arvionsa. Arvio on nykykäytännön mukaisiin pesäluetteloihin verrattuna väliaikaisen pesänhoitajan selvityksen ohella olennainen uudistus helpottamaan sen arvioimista, onko konkurssimenettelyn jatkaminen tarkoituksenmukaista.

Arvion ensisijaisena tarkoituksena on osoittaa, onko konkurssin jatkumiselle edellytyksiä vai onko pesä määrättävä raukeamaan varojen puutteessa. Se on samalla ensimmäinen summittainen suuruusluokka-arvio siitä, tuleeko velkojille kertymään täysimittaisessa konkurssimenettelyssä jako-osuuksia. Arvio voi olla myös apuna riitautusoikeudenkäyntien sopimiseksi, kun asianosaiset voivat edes suuruusluokkana arvioida riitautuksen reaalisen merkityksen.

Arvio on laskelma pesäluettelon mukaisten varojen todennäköisestä realisointituloksesta ja konkurssipesän todennäköisistä kustannuksista. Arviossa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon, onko käyttö- ja vaihto-omaisuus myytävissä tarkoituksenmukaisemmin yhtenä kokonaisuutena vai yksittäisinä esineinä.

Pesänhoitajan on pyrittävä arvioimaan todennäköisten merkittävien massavelkojen määrä. Arviolaskelmassa on lisäksi otettava huomioon mahdolliset kuittaukset ja muut erät, jotka vaikuttavat konkurssivelkojille maksettavaksi tulevien jako-osuuksien lopulliseen määrään. Mainittavia eriä ovat esimerkiksi pesänhoitokustannukset, yrityskiinnitysvelat tai ainakin panttivelkakirjojen yhteismäärä ja saneerausmenettelyn aikana syntyneet velat. Kiinteistöpanteista on mainittava myös panttikirjojen ja pantinhaltijoiden saatavan määrä.

5 Muuta

Suosituksen liitteenä on malli tavanomaisen konkurssipesän pesäluettelosta.

Helsingissä, 7. lokakuuta 1998

Matti Nenonen Eeva Arko-Koski
puheenjohtaja sihteeri

 
Julkaistu 22.9.2013