Etusivu » Konkurssi ja yrityssaneeraus » Julkisselvitys

Julkisselvitys

Konkurssia on haettava raukeamaan, kun konkurssipesän varat ovat niin vähäiset, että ne eivät riitä konkurssikustannusten kattamiseen tai vähäistä suurempiin jako-osuuksiin. Jos on kuitenkin käynyt ilmi konkurssivelalliseen tai konkurssipesään kohdistuva erityinen selvitystarve tai on olemassa muu erityinen syy, konkurssimenettelyä voidaan jatkaa julkisselvityksenä. Julkisselvitys on konkurssiasiamiehen erityisessä valvonnassa ja varoilla tapahtuva konkurssimenettely.

Julkisselvityksen aloittamisen keskeisin oikeusvaikutus on konkurssihallinnon päättyminen: pesänhoitajan määräys päättyy eivätkä velkojat enää käytä päätösvaltaa konkurssipesässä. Konkurssiasiamies määrää julkisselvittäjän, joka yksin käyttää päätösvaltaa julkisselvityspesässä. Julkisselvittäjäksi määrätään yleensä pesänhoitaja, jolla on paras ja ajantasaisin tieto konkurssipesän tilanteesta.

Julkisselvitykseen siirrettyjä konkursseja oli 20.11.2014 vireillä 462 kpl. Kun kaikkiaan konkursseja oli tuolloin vireillä 3 755 kpl, oli julkisselvityksien osuus 12 % kaikista konkursseista.

Valtion varoilla

Julkisselvityksessä konkurssimenettelyä jatketaan valtion varoilla siltä osin kuin pesän omat varat eivät riitä menettelystä aiheutuneisiin kustannuksiin. Valtion varoista maksetaan julkisselvitysmenettelystä aiheutuva julkisselvittäjän palkkio ja julkisselvittäjälle aiheutuvat välittömät tarpeelliset kustannukset. Julkisselvityksessä valtio ei siten välttämättä vastaa kaikkien mahdollisten konkurssipesän massavelkojen maksamisesta. Jos konkurssipesään kertyy menettelyn myöhemmässä vaiheessa varoja, valtion maksamat kustannukset peritään takaisin valtiolle ennen kuin velkojille maksetaan jako-osuuksia.

Lopetetuista julkisselvityspesistä useampaan kuin joka toiseen on kertynyt riittävästi varoja, jotta velkojille on voitu maksaa jako-osuuksia. Näiden julkisselvityspesien hoidossa ei ole tarvinnut lopulta käyttää valtion varoja.

Julkisselvityksestä säädetään konkurssilain 11 luvussa. Julkisselvitys on tullut mahdolliseksi konkurssilain voimaan tultua 1.9.2004.

Julkisselvitykseen valikoituminen

Konkurssilain 11 luvun 1 §:n mukaan konkurssimenettelyä voidaan jatkaa julkisselvityksenä, jos sitä voidaan pitää perusteltuna konkurssipesän vähävaraisuuden, konkurssivelalliseen tai konkurssipesään kohdistuvien selvitystarpeiden tai muun erityisen syyn vuoksi.

Julkisselvitykseen valikoitumisen keskeisimpänä tavoitteena on konkursseihin liittyvän talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjunta sekä vaikuttavuustavoitteena ennaltaehkäisevän vaikutuksen aikaansaaminen. Julkisselvityksen avulla voidaan toteuttaa rikos- ja vahingonkorvausvastuita, puuttua konkurssitilanteiden ei-toivottuihin lieveilmiöihin kuten saattohoitotapauksiin ja konkurssiketjuihin sekä toteuttaa liiketoimintakieltoja sekä vaatia oikeustoimien peräytymistä takaisin konkurssipesään.

Vaikka Konkurssilaki sanamuotonsa puolesta mahdollistaakin julkisselvityksen aloittamisen pelkästään siitä syystä, että konkurssipesässä ei ole riittävästi varoja edes konkurssimenettelystä aiheutuvien kustannusten maksamiseen, konkurssiasiamiehen ratkaisukäytännössä pesän vähävaraisuutta ei ole koskaan pidetty yksistään riittävänä perusteena julkisselvitykseen siirtymiselle. Edellytyksenä on lisäksi aina ollut todellinen pesään tai konkurssivelalliseen kohdistuva selvitystarve tai muu erityinen syy. Tämä onkin perusteltua, sillä vuosittain alkavista konkurssimenettelyistä 50 – 60 % (n. 1 000 – 1 200 kpl) raukeaa juuri pesän varattomuuden tai vähävaraisuuden vuoksi. Tarkoituksenmukaista ei ole jatkaa kaikkia raukeamisuhan alaisia konkursseja julkisselvityksessä, vaan valtion talousarvio asettaa osaltaan kehyksen julkisselvitysharkinnalle.

Konkurssivelalliseen kohdistuva selvitystarve liittyy kiinteästi talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaan. Jos yleinen etu ei edellytä julkisselvityksen aloittamista ja asianmukaisen rikosvastuun on voitu arvioida toteutuvan, on vähäisemmissä epäillyissä rikoksissa konkurssiasiamies katsonut riittäväksi, että pesänhoitaja tekee konkurssilain edellyttämän rikosilmoituksen ja tämän jälkeen esittää konkurssin raukeamista.

Noin 85 %:ssa tapauksista julkisselvitykseen on siirrytty konkurssivelalliseen kohdistuvan selvitystarpeen vuoksi. Rikosepäily on ollut julkisselvityksen perusteena 75 %:ssa tapauksista. Konkurssivelalliseen liittyvä selvitystarve onkin keskeisin ja yleisin peruste julkisselvityksen aloittamiselle. Muita konkurssivelalliseen liittyviä selvitystarpeita ovat mm. vahingonkorvausvastuisiin sekä mahdollisiin takaisinsaanteihin liittyvät selvitystarpeet.

Konkurssipesään liittyvä selvitystarve tarkoittaa useimmiten sitä, että konkurssipesän hallinto ei kykene saattamaan tehtävää loppuun asti, eikä pesässä ole riittävästi varoja, jotta uuden pesänhoitajan määrääminen vanhan tilalle olisi perusteltua. Pesänhoitajan vakava sairastuminen, kuolema tai muu pesänhoitoon olennaisesta vaikuttava henkilökohtainen syy voi olla pesään liittyvän selvitystarpeen peruste. Myös pesänhoitajan epäillyt laiminlyönnit tai selkeät väärinkäytökset mm. pesän varojen käytössä voivat johtaa julkisselvitykseen siirtymiseen.

Muu erityinen peruste julkisselvitykselle on käytännössä ollut kyseessä esimerkiksi silloin, kun vähävaraiseen konkurssipesään on kuulunut ympäristölle vaarallista ongelmajätettä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä konkurssipesää on pidetty jätteen haltijana ja siten massavelkaisessa vastuussa jätteen asianmukaisesta hävittämisestä. Käytännössä on siirrytty julkisselvitykseen tilanteissa, joissa valtion lisätalousarviosta on saatu määrärahoja välittömästi vaaraa aiheuttavien ympäristölle vaarallisten jätteiden asianmukaiseksi hävittämiseksi. Julkisselvityspesä on tällöin käytännössä toteuttanut asianmukaiset puhdistustoimet määrärahan turvin.

Käytännössä lähes kaikissa tapauksissa julkisselvitystä on haettu kahdella tai jopa useammalla perusteella.

Julkisselvitysmenettely

Julkisselvityshakemuksen tekeminen kuuluu konkurssiasiamiehen yksinomaiseen toimivaltaan. Päätöksen julkisselvitykseen siirtymisestä tekee tuomioistuin konkurssiasiamiehen hakemuksesta. Tuomioistuin kuulee hakemuksesta pesänhoitajaa sekä harkintansa mukaan velallista ja velkojia. Kun julkisselvitys on aloitettu, konkurssiasiamies määrää julkisselvittäjän, jolle annetaan määräyskirja kelpoisuutensa todistamiseksi. Konkurssiasiamies ja julkisselvittäjä sopivat julkisselvityksen aikana tehtävistä toimista julkisselvityksen tavoitteen toteuttamiseksi sekä kustannusarviosta.

Kun julkisselvitys alkaa, lakkaavat konkurssipesän pesänhoitajan määräys sekä velkojien päätösvalta konkurssihallinnossa. Velkojien aseman osalta on kuitenkin keskeistä, että julkisselvityksen aloittaminen ei muulla tavoin vaikuta heidän asemaansa velkojina. Siten velkojat pysyvät myös julkisselvityksen aikana konkurssimenettelyssä velkojina entisin ehdoin ja voivat normaalilla tavalla käyttää velkoja-asemaansa liittyviä muita oikeuksia, kuten valvoa saatavansa tai käyttää hallussaan olevaan pantiin liittyviä oikeuksiaan. Julkisselvityksen aikana velkojilla ja velallisella säilyy oikeus myös konkurssilain 14 luvun 11 §:n mukaiseen tiedonsaantiin konkurssipesästä.

Julkisselvittäjä käyttää yksinomaista päätösvaltaa julkisselvityksessä olevassa konkurssipesässä. Julkisselvittäjää sitovat kuitenkin samat konkurssilain mukaiset velvoitteet kuin pesänhoitajaakin. Siten julkisselvittäjä on mm. velvollinen toimimaan konkurssilain ja hyvän pesänhoitotavan mukaisesti, laatimaan selonteon toiminnastaan julkisselvityksen aikana sekä määräämään tarvittaessa konkurssivalvonnan ja jakamaan kertyneet jako-osuudet velkojille. Konkurssilain 21 luvun 1 §:n mukaiset pesänhoitajan vahingonkorvausvelvollisuutta koskevat säädökset koskevat myös julkisselvittäjää.

Julkisselvitys voidaan lopettaa kahdella tavalla. Yleensä julkisselvitys päättyy julkisselvittäjän konkurssiasiamiehelle antamaan lopputilitykseen, jossa voidaan vielä sopia keskeneräisten asioiden loppuun hoitamisesta lopputilityksen jälkeen.

Toinen tapa päättää julkisselvitys on palauttaa konkurssimenettely velkojien hallintoon. Tätä koskevan hakemuksen voivat tehdä konkurssiasiamies tai velkoja. Palauttaminen on mahdollista, jos pesän varat riittävät konkurssimenettelyn kustannuksiin ja hallinnon palauttaminen on muuten perusteltua.

Velkojien hallintoon ei ole perusteltua palata pelkästään siitä syystä, että konkurssipesään on kertynyt varoja, sillä varat voidaan jakaa konkurssilain mukaisesti velkojille myös julkisselvityksessä. Perusteltuna syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että on tarkoituksenmukaista jättää velkojien päätettäväksi, nostaako pesä vielä uusia oikeudenkäyntejä, jotka toisaalta saattavat kuluttaa pesän jakokelpoisia varoja mutta toisaalta tuoda pesään myös lisää varallisuutta kasvattamaan velkojien jako-osuuksia. Syynä voisi olla myös se, että pesään kuuluvan omaisuuden realisoinnin vaihtoehtoisten toteuttamistapojen valinta voi olennaisesti vaikuttaa velkojien jako-osuuteen.

Kun julkisselvitys päättyy hallinnon palauttamiseen, päättyy julkisselvittäjän määräys ja tuomioistuin määrää konkurssipesään jälleen pesänhoitajan. Myös velkojille palaa hallinnollinen päätösvalta. Palauttamismenettely on ollut käytännössä harvinaista.


 
Julkaistu 28.11.2014