13/2002 Konkurssivelallisen toiminnan erityistarkastuksesta

1. Tarkastuksen tavoitteet

Konkurssivelallisen erityistarkastuksessa on tarkoitus selvittää velallisen konkurssia edeltävää toimintaa velkojien etujen turvaamiseksi. Tarkastuksella selvitetään, onko velallinen tai tämän edustaja menetellyt sopimattomasti velkojiaan kohtaan ja onko pesään palautettavissa tai muuten saatavissa varoja. Tarkastuskertomuksen perusteella pesänhoitajan ja velkojien tulisi pystyä arvioimaan takaisin-saantimahdollisuudet, velallisen rikosten ja kirjanpitorikosten mahdollinen olemassaolo sekä osakeyhtiölain varojenjako- ja selvitystilasäännösten noudattaminen. Erityistarkastus palvelee siten osin samaa tarkoitusta kuin pesänhoitajan velallisselvitys. Ajallisesti myöhemmin toteutettava erityistarkastus syventää tietoa velallisen toiminnasta.

Erityistarkastuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa ensisijaisesti pesänhoitajan ja velkojien päätöksentekoa varten. Konkurssihallinto päättää, mitä seikkoja selvitetään tarkemmin tai mihin toimenpiteisiin tarkastushavainnot ja niistä tehtävät johtopäätökset antavat aihetta.

2. Erityistarkastuksen sääntely

Konkurssivelallisen toiminnan erityistarkastuksesta ei ole lainsäädäntöä, mutta sitä koskevaa käytäntöä on jo olemassa. Tilintarkastajien valvontajärjestelmässä on annettu ratkaisuja hyvän tilintarkastustavan sisällöstä erityistarkastuksessa (esim. TILA 18/1998). Erityistarkastustyö on tilintarkastuslaissa tarkoitettua tilintarkastajan harjoittamaa muuta toimintaa, johon sovelletaan muun muassa tilintarkastuslain hyvää tilintarkastustapaa ja tilintarkastajan salassa-pitoa koskevia säännöksiä.

3. Tarkastajalle asetettavat vaatimukset

Tilintarkastajan tulee olla riittävän perehtynyt mm. osakeyhtiölakiin ja muuhun yhteisölainsäädäntöön, konkurssi-, takaisinsaanti- ja vahingonkorvausoikeuteen sekä rikosoikeuteen ainakin talousrikosten osalta. Konkurssiasiain neuvottelukunta pitää suositeltavana, että tarkastuksissa yleensä käytetään auktorisoituja KHT ja HTM-tilintarkastajia ja -tilintarkastustoimistoja.

Pesänhoitajan on ennen erityistarkastustehtävän antamista selvitettävä tarkastajan ja hänen tilintarkastusyhteisönsä esteettömyys ja riippumattomuus tarkastettavaan velalliseen ja tämän läheisiin sekä velkojiin nähden. Tavanomainen tilintarkastussuhde velkojayhteisöön ei muodosta esteellisyysperustetta. Velallisen toiminta-aikanaan käyttämää tilintarkastajaa ei voida valita erityistarkastajaksi.

Jos tarkastuksen aikana ilmaantuu esteellisyysperusteita, tilintarkastajan tulee olla yhteydessä pesänhoitajaan asemansa uudelleen arviointia varten.

4. Tarkastustarpeen määrittely

Pesänhoitajan tulee huolehtia siitä, että velallisen toiminta ennen konkurssia tarkastetaan riittävässä laajuudessa. Pesänhoitajan itsensä suorittama selvitystyö voi olla riittävä. Erityistarkastus tulisi kuitenkin pääsääntöisesti suorittaa laajemmissa konkursseissa. Pienemmissäkin pesissä erityistarkastus on tarpeellinen, jos pesänhoitaja ei kohtuullisella työmäärällä voi itse selvittää epäilemiensä seikkojen olemassaoloa. Erityistarkastus voidaan jättää suorittamatta, milloin se on ilmeisen tarpeetonta tai erityistarkastusta ei esimerkiksi kirjanpidon puuttumisen vuoksi voida tai ole tarkoituksenmukaista teettää. Tarkastuksen teettämistä harkittaessa voidaan ottaa huomioon tehty tai vireillä oleva verotarkastus.

Tarkastus voidaan jättää tekemättä myös silloin, kun pesässä ei ole sen teettämiseen tarvittavia varoja. Jos varattomassa pesässä on syytä epäillä rikosta, takaisinsaanti-, vahingonkorvaus- tai muuta merkittävää vastuuperustetta, pesänhoitajan on ilmoitettava asiasta velkojille tai konkurssiasiamiehelle, joka voi ryhtyä tarvittaviin tarkastustoimenpiteisiin asiassa. Ilmoitus konkurssiasiamiehen toimistolle tulee tehdä viimeistään KS 50 b §:n mukaisessa selvityksessä.

Erityistarkastuksen suorittaminen voi edellyttää velallisen kirjanpidon loppuunsaattamista. Velvollisuutta kirjanpidon loppuunsaattamiseen on käsitelty konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksessa 4.

5. Erityistarkastuksesta päättäminen

Erityistarkastuksen teettämistä on syytä käsitellä ensimmäisessä velkojainkokouksessa. Velkojat voivat päättää tarkastuksen teettämisestä konkurssipesän varoilla. Tarkastuksesta päättäessään velkojainkokous voi myös valita sen suorittajan. Erityisestä syystä, esimerkiksi aikapulan vuoksi, pesänhoitaja voi suurimpia velkojia kuultuaan teettää erityistarkastuksen myös ilman velkojainkokouksen päätöstä. Yksittäinen velkoja voi halutessaan omalla kustannuksellaan teettää erityistarkastuksen. Tällöin pesänhoitajan on huolehdittava siitä, että tarkastus voidaan asianmukaisesti suorittaa.

Konkurssiasiamies voi aina teettää erityistarkastuksia. Koska konkurssiasiamiehen teettämät tarkastukset toteutetaan yleensä raukeavissa tai raukeamisuhan alaisissa konkurssipesissä, ne pyritään tekemään jo väliaikaisen pesänhoidon vaiheessa. Tällöin konkurssimenettelyä tavallisesti lykätään jatkettuun velkojainkuulusteluun, jotta tarkastus voidaan tehdä ennen kuin tuomioistuin päättää konkurssin raukeamisesta. Tarkastustulosten perusteella tuomioistuimella on paremmat mahdollisuudet arvioida konkurssimenettelyn jatkamisedellytyksiä. Myös velkojat voivat harkita kuluvastuun ottamista.

6. Erityistarkastuksen toimeksiannosta

Erityistarkastuksen toimeksianto on syytä tehdä kirjallisena. Toimeksiannon yhteydessä on tarpeen sopia mm. erityistarkastustyön veloitusperusteista, aikataulusta, laajuudesta, velallisen kuulemisesta ja siitä kenelle tarkastuksen tekijä toimittaa kertomuksen. Veloitusperusteena voi olla tuntiveloitus tai etukäteen sovittu kokonaishinta. Toimeksianto voi koskea vain esimerkiksi tiettyjä takaisinsaantiperusteita tai se voi olla laajempi, jolloin tarkastetaan kaikki erityis-tarkastuksessa tavanomaisesti selvitettävät asiat. Toimeksiannon yhteydessä on tarkoituksenmukaista sopia, kuinka pitkältä ajalta velallisen toimintaa tarkastetaan. Takaisinsaantiperusteiden olemassaolon selvitykseen riittää useimmiten liiketapahtumien tarkastaminen määräpäivää edeltävältä kahdelta vuodelta. Esimerkiksi liiketoiminnan luovutustilanteen, läheisten välisten oikeustoimien tai rikosten selvittäminen edellyttää usein tarkastuksen ulottamista tätä pidemmälle ajalle. Havainnointi tapahtuu tällöin lähtökohtaisesti velallisen hallintoa koskevan aineiston, tilinpäätösten ja tase-erittelyjen kautta.

Konkurssipesän tilintarkastajalle luovuttama materiaali on usein puutteellista. Pesänhoitajan tulee kehottaa tilintarkastajaa oma-aloitteisesti täydentämään tarkastettavaa materiaalia ulkopuolisille tahoille tehtävin tiedusteluin, jos se on asioiden riittävän perusteelliseksi selvittämiseksi tarpeen. Toimeksiannon yhteydessä pesänhoitaja voi antaa tilintarkastajalle valtakirjan, jonka nojalla tilintarkastaja voi täydentää tarkastusmateriaalia mm. verotustiedoilla.

7. Erityistarkastuksen julkisuudesta

Pesänhoitajalla, velkojilla ja velallisella on oikeus saada erityistarkastuskertomus käyttöönsä. Jos kertomukseen sisältyy sellaisia seikkoja, joiden nojalla voidaan jatkossa esittää vaatimuksia velallista, velkojaa tai sivullista vastaan, pesänhoitaja voi lykätä kertomuksen tai sen osan antamista, jos se on tarpeen pesän oikeuksien turvaamiseksi. Tarkastuskertomuksen tai sen osan antamista velkojalle tai velalliselle voidaan lykätä esimerkiksi tilanteessa, jossa on ilmeinen vaara, että nämä ryhtyvät hävittämään omaisuuttaan tarkastuskertomuksessa ilmitulevien seikkojen vuoksi.

Pesänhoitaja ei saa perusteetta luovuttaa kertomusta tai siihen sisältyviä tietoja sivulliselle. Eräillä viranomaisilla on lakiin perustuva oikeus saada kertomus. Viranomaiselle luovutettaessa asiakirja voi tulla julkiseksi. Pesänhoitaja voi päättää erityistarkastuskertomuksen tai sen osan luovuttamisesta myös muulle taholle, esimerkiksi sisar- tai konserniyhtiön pesänhoitajalle, jos tämän painava etu sitä vaatii. Tällöin on huolehdittava siitä, että velallisen tai kolmansien yrityssalaisuudet tai yksityishenkilön arkaluonteiset tiedot pysyvät salassa, ellei niiden paljastamiselle ole perustetta.

8. Erityistarkastuksen raportoinnista

Erityistarkastuskertomuksen sisältö määräytyy toimeksiannon perusteella. Tilintarkastajan tulee pyrkiä raportoinnissaan käyttämään neutraaleja ilmaisuja sekä välttämään ehdottomia kannanottoja epävarmoihin ja riidanalaisiin asioihin. Tilintarkastajan on perustettava päätelmänsä ainoastaan todennettaviin tarkastushavaintoihin.

Tilintarkastajan ei kuitenkaan tule tyytyä pelkkään tosiseikkojen luettelointiin. Hänen on esitettävä oma, parhaan käsityksensä mukainen johtopäätös tai vähintäänkin yhteenveto käsiteltävästä asiasta. Jos johtopäätöstä ei esimerkiksi tietojen puutteellisuuden tai ristiriitaisuuden vuoksi voi tehdä, tulisi tämäkin perustella. Raportointitavan valinnassa on pyrittävä siihen, että lukija voi saada mahdollisimman selkeän kuvan tilintarkastajan havainnoista ja hänen niiden perusteella tekemistään johtopäätöksistä.

Velallisen oikeusturvan vuoksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi on velalliselle varattava tilaisuus lausua käsityksensä tarkastuskertomuksesta, elleivät edellisen jakson lopussa mainitut syyt vaadi velallisen lausuman lykkäämistä. Alustavan kertomuksen lähettämisen yhteydessä tilintarkastajan tulee pyytää pesänhoitajan suostumus velallisen kuulemiselle. Usein on tarkoituksenmukaista, että pesänhoitaja esittää tarkastuskertomusluonnoksen lähettämisen yhteydessä velalliselle kirjallisesti ne tarkastuskertomuksen kohdat, joihin velallisen vastine erityisesti halutaan.

9. Päiväys ja allekirjoitukset

Helsingissä 21. päivänä tammikuuta 2002

Matti Nenonen Seppo Suontausta
puheenjohtaja sihteeri

Viimeksi päivitetty 04.02.2002